Todellisuus, jossa elämme, on Erika Vikmanin Cicciolina-kappaleen sanojen kaltainen. Mitä enemmän seksikumppaneita ja -kokemuksia miehellä on, sitä taidokkaampi ja haluttavampi hän on. Mitä moninaisemmin nainen on kokemuksiaan kartuttanut, sitä kuluneempi ja käytetympi hän on. Miksi toiminnasta jaetaan miehelle plussia ja naiselle miinuksia?
Helsingin Sanomien artikkeliin haastateltu asiantuntija, erityistason seksuaali- ja parisuhteterapeutti Susanna Skyld muistuttaa jutussa hienosti, että seksissä ei ole yhtä antajaa ja yhtä ottajaa, vaan kaksi antajaa ja saajaa. Juuri näin. Seksikumppaneiden määrällä ei todellisuudessa ole väliä. Vagina ja penis eivät käytössä kulu loppuun, niistä riittää halukkaille, kun niiden turvallisuudesta ja omasta terveydestään pitää huolta.
Tutkimusten mukaan useimmat naiset vähättelevät kumppanien määrää, kaikille; myös toisille naisille. Se kertoo kulttuurissamme asuvasta ajattelun vinoumasta, jota on syytä muuttaa. Jokaiselle paras, oman elämän matkalle sopiva kumppanien määrä on henkilökohtainen asia. Sellainen henkilökohtainen asia, joka pitäisi voida halutessaan kertoa ilman, että sukupuoli värittää lukumäärään liittyvää tunnetilaa.
Mikä on itselle sopiva bodycount ja mistä sen tietää? Tärkein seksitaito on taito keskustella, ja ihan ensimmäisenä on hyvä keskustella itsensä kanssa. Kuka minä olen, mistä minä pidän? Kenen toiveita toteutan? Määrä voikin sitä kautta olla sivutuote, joka määräytyy laadun ja nautinnon kautta ja laatuhan on tunnetusti asia, joka koetaan henkilökohtaisesti.
Tarja Törmänen
kirjoittaja on moninaisesta seksuaalisuudesta ja nautinnollisesta seksistä innostuva NLP-viestintävalmentaja, kirjakauppiatar ja tietokirjailija
